Yllätykset osana lapsiperhearkea – salli elämän viedä

Mieti hetki, millaisille yllätyksille elämässäsi on tilaa. Onko niille ylipäätään tilaa? On kyse sitten positiivisista tai negatiiviseksi koetuista yllätyksistä. Monesti meillä on vahva tarve kontrolloida asioita ja elää “sitten, kun elämää”. Muutokset arjen pienissäkin asioissa saattavat kääntää suunnitelmamme päälaelleen. Tällaisessa tilanteessa usein yritämme löytää pikaisesti ratkaisun vallitsevaan tilanteeseen ja stressaannumme. Kuulostaa kuormittavalta, joka tasolta tarkasteltuna.

Lapsiperheen arjessa yllätykset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Lapsiperhe arjesta hyvin tuttu tilanne on äkillisesti sairastunut lapsi. Aamulla olet herännyt kellonsoittoosi, tehnyt aamuaskareet ja herättänyt lapset, kunnes kuulet sanat ”vatsaan sattuu” tai ”onkohan mulla kuumetta”. Päivän suunnitelmasi muuttuvat heti.  Töihin lähteminen vaihtuu asioiden uudelleen organisoimiseen, aikatauluttamiseen ja sopimisiin – vaaditaan ehkä arvottamista siitä, kuka jää hoitamaan sairasta lasta, puhelinsoittoja ja sähköposteja töihin, kollegoille, asiakkaille, päiväkotiin tai kouluun. Aikataulut kaatuvat hetkessä, mutta samalla saatamme saada eteemme pieniä hetkiä, joita emme olisi osanneet arvostaa ilman eteen tullutta pysähdystä.

Osalle tällaiset muutokset ovat luonnollisia ja inhimillisiä – toisille muutos tuntuu katastrofilta ja kaoottiselta. Miksi näin? Loppuviimeksi kyse on kuitenkin luonnollisesta ja inhimillisestä asiasta – sairastumisia tulee, halusimme niitä, tai emme. Olennaisin ero lienee suhtautumistavan lisäksi oman hermoston tilasta, opituista toimintamalleista ja sisäisistä roolituksista. Itse olin pitkään tällainen äiti, joka tuskastui elämän eteen tuomista muutoksista ja valmiiksi ylivirittynyt hermosto virittyi äärimmilleen. Tilanne stressasi ja oli vaikea löytää mitään hyvää eteen tulleesta pysähdyksestä. Nykyminä kysyisi itseltäni, että mitä hyvää tällaisesta yllättävästä pysähdyksestä minulle on? Voisinko ajatella nauttivani tilanteesta? Mitään pahaa ei tapahdu, asiat jatkavat kulkuaan ja järjestyvät kyllä. Tilanteessa minun roolini äitinä on olla hoivaaja lapselleni. Tarjota hoivaa, hellyyttä ja rakkautta. Työt odottavat tekijäänsä kyllä.

Kontrollin illuusio – miten suhtautua muutoksiin?

Koetko toistuvasti kontrollin tarvetta arjessasi? Tuntuuko, että kontrollointi sujuvoittaa arkeasi vai tekeekö se arjesta entistä stressaavampaa? Saatamme pitää huomaamattamme kiinni suunnitelmista ja niiden toteuttamisesta, vaikka maailma ympärillämme viestisi tarvetta joustavuuteen ja höllentämiseen. Onko arjessasi jokin asia, pienikin, jonka kontrolloimisesta voisit päästää irti? Kontrollista luopuminen ja elämän virran mukana meneminen voi auttaa yllättäviin tilanteisiin sopeutumisessa.

Koin työurani aikana suuresti kamppailua tunnollisuuteni kanssa. Työelämän tunnollisuuteni ja vaativuuteni vuoksi ajattelin, etten voisi jäädä pois töistä kalenteroitujen asiakastapaamisten ja sovittujen työasioiden vuoksi. Onnekseni itselläni on puoliso, jonka kanssa oli ajoittain mahdollisuus jakaa sairauspäivien huoltovastuuta ja arjen järjestelyjä. Usein oli kuitenkin se tilanne, että lapset toivoivat äidin jäävän kotiin – ja toki tähän toiveeseen vastasin. Monessa perheessä tukiverkoston puuttuminen on monelle suuri haaste. Meidänkin arjessa tukiverkoston puuttuminen oli haaste. Lasten isovanhemmat olivat toki olemassa, mutta heidän ei ollut mahdollista osallistua lastenhoito avuksi tilanteissa. Tunnen valtavaa empatiaa yhden vanhemman perheitä kohtaan. Näissä perheissä vanhemman vastuu arjen sujumisesta on valtava ja ymmärrettävästi kontrolloinnille on tarvetta. Haluaisin sanoa kaikille vanhemmille, että rakas päästä irti odotuksista, täydellisyyden tavoittelusta, tarpeesta kontrolloida ja salli elämän tapahtua. Hetkessä eläminen ei ole helppoa, mutta liian strukturoitu ja organisoitu arkikaan harvoin on. Elämä tapahtuu hetkissä, luovuus virtaa tyhjyydestä. Tarvitsemme taukoa, paussia itseämme ja toisiamme varten. Jos seuraat hetken hengitystäsi huomaat, että myös sen rytmissä on lyhyet tauot. Sisäänhengitys – tauko – uloshengitys- tauko.

Pysähtymisen voima

Yllätykset tuovat mukanaan mahdollisuuden pysähtyä ja tarkastella arkeaan uudella tavalla. Hetket, jolloin kaikki ei mene ennakkosuunnitelmien mukaan, ovat mahdollisuuksia hyväksyä epätäydellisyys ja keskeneräisyys myös arjessa. Olennaista on sallia lupa keskeneräisyydelle ja epätäydellisyydelle. Salliminen ja hyväksyminen tuovat tilaa uudenlaiselle ajattelulle ja ovat osaltaan suotuisia keinoja stressin vähentämisessä. Millaisia uusia näkökulmia voit löytää tilanteesta?

Lapsilta oppiminen – heidän tapansa kohdata yllätykset

Lapset ovat mestareita elämään hetkessä. He saattavat ottaa yllätykset vastaan ilman suurempaa stressiä. Toki yhtälailla lasten suhtautumistapa on yksilöllistä. Esimerkiksi useille nepsy lapsille yllätyksiin ja muutoksiin sopeutuminen on haastavaa ja saattaa aiheuttaa lisähaasteita arjessa. Lasten on hyvä oppia, että kaikkea ei voi ennakoida ja muutokset ovat väistämättömiä. Suhtautumistapaa voidaan onneksi yhdessä harjoitella. Mitä sinä voisit oppia lapsilta yllätysten hetkissä?

Lapset ottavat usein muutokset vastaan uteliaasti ja joustavasti. He eivät jää murehtimaan sitä, mitä piti tapahtua, vaan he sopeutuvat uuteen tilanteeseen nopeasti. Voisimmeko mekin ottaa mallia tästä joustavuudesta? Ohessa yksi esimerkki meidän perheen kokemuksesta viime kesältä. Olimme perheen kanssa lomareissulla huvipuistossa. Tyttäreni vaati minua lähtemään kanssaan maailmanpyörään, vaikka hän tietää, että pelkään korkeita paikkoja. Kolmesti kuljimme maailmanpyörän ohi ja kieltäydyin lähtemästä laitteeseen. Neljännellä kerralla suostuin, koska jonoa ei ollut. Totesin tyttärelleni, että äiti lähtee nyt selättämään yhden peloistaan. Pelosta irtipäästön matka tuosta todella tulikin – ikimuistoiset 45min laitevikaisessa maailmanpyörässä. Ajoittain pyörimme ympäri ja matkasimme edes takas ylös ja alas, jääden välillä pitkäksi aikaa paikoilleen. Pelko ja paniikki oli läsnä molemmilla. Tyttäreni käänsi pelkoajatuksemme toisaalle, kertomalla minulle tarinaa ja aloittamalla EFT-naputtelun. Hän puhui lempeästi ja rohkaisevasti. Mitä suurta viisautta ja tilannehavainnointia hänellä olikaan. Myöhemmin tukijan rooli asettui oikeaan uomaansa ja pystyin olla rohkaisevana tukena tyttärelleni. Takaisin maan kamaralle päästyämme päätimme, että tämä jääköön viimeiseksi maailmanpyörämatkaksi – kaikessa yllätyksellisyydessään. Mietinkin voisimmeko sallia, että elämän yllätykset eivät ole vain haasteita, vaan myös oppimisen paikkoja?

Yllätykset osana elämää

Varaudu arjen yllätyksiin – etukäteen on vaikea ennustaa, mitä kulloinenkin päivä tuo tullessaan. Jos mahdollista huomioi joustavuus aikatauluissa, pienilläkin ennakkovalmisteluilla voi olla suuresti merkitystä arjessa. Jos olet onnekas tukiverkoston omaaja, muista hyödyntää tukiverkostoasi tilanteen sitä vaatiessa. Kiinnitä huomiota ajanhallintaasi. Millainen ajanhallitsija olet? Ajanhallinnan olisi hyvä olla tietoista. Hyvällä ajanhallinnalla voit vähentää arjen stressiä. Ajoittain kannattaa myös karsia turhat aikasyöpöt kalenterista ja arjesta pois. Kiinnitä huomiota aikasyöppöihin – minkä verran käytät päivässä esim. somea? Onko se aika pois hyvinvoinnistasi tai läsnäolosta perheenjäsenten kanssa?

Ajanhallinnan lisäksi olennaista on kiinnittää huomiota asenteeseen, ajatuksiin ja mieleen. Joustavan mielen ja asenteen tuella on mahdollista helpottaa omaa suhtautumista ja ottaa muutokset vastaan hyväksyvämmin ja rauhallisemmin. Löydä ja tunnista sinulle sopivimmat stressinhallintakeinot ja harjoittele niitä säännöllisesti. Hengittely, lempeät kehon liikkeet, venyttely, lepo ja ravitseva ruoka ovat hyviä stressinhallintakeinoja ihan jokaiselle. Stressaavissa tilanteissa vie tietoisesti huomiota hengitykseesi ja positiivisiin ajatuksiin. Keskity olennaiseen  – mikä on tässä hetkessä tärkeäää. Yllätykset ovat väistämätön osa elämää ja perhearkea. Niiden kautta saamme mahdollisuuden kasvaa ja oppia uutta – niin vanhempina kuin ihmisinä. Kun annamme elämän yllättää, avautuu tilaa uusille kokemuksille ja oivalluksille, joita emme ehkä osanneet edes kuvitella.