Äitiys ja yrittäjyys – siinäpä oppimista kerrakseen

Olen tässä nyt tasan kuukauden ajan harjoitellut elämää yrittäjänä ja perheen äitinä. Yhdistelmä on ajoittain erittäin haastava – äidin rooli on tuntunut vievän enemmän aikaa ja yrittäjyyttä hoidetaan siinä sivussa. Ehkä tilanne olisi toinen, jos tekisin myös kirjalliset työt muualla kuin kotona. Huomaan, että kotona olemiseni vaikuttaa muille perheenjäsenille siltä, että äiti on käytettävissä muita varten. Huomaan, että myös puolisoni ajattelee, että minulla on enemmän aikaa hoitaa arjen asioita. Ennen tein ne iltaisin päivätyön jälkeen ja illat venyivät – nyt illat venyvät yrittäjyyttä hoitaessa ja kuormittuminen on väistämätöntä. Näin lyhyessä ajassa olen jo havahtunut siihen, että tilanne ei voi jatkua tällä tavalla.

Toki kulunut kuukausi on pitänyt sisällään lasten koulun aloitukset ja niihin liittyvät haasteet. On harmillista todeta nepsy lapsen äitinä, että oppilaitoksen tuki ei yhäkään vastaa lapsen tarpeita. Ymmärrän, että opettajat ja koulun henkilökunta tekevät parhaansa annettujen resurssien rajoissa, mutta valitettavasti tämä ei riitä monellekaan erityistä tukea tarvitsevalle lapselle tai nuorelle. Vanhemmilta vaaditaan monin verroin jaksamista, taitoa motivoida, kykyä kuunnella ja aistia, mistä haasteesta milloinkin on kysymys. Tarvitaan ymmärrystä siitä, mitä näkyvän osan (jäävuoren huippu) alla kulloinkin on. Valitettavan monessa perheessä myöskään vanhemmilla ei ole resursseja tähän. Lapsi tai nuori kohtaa näin ollen ymmärtämättömyyttä, niin koulussa kuin kotona. Haastavalle käyttäytymiselle etsitään syitä ties mistä ja samalla etsitään keinoja puuttumiselle, ehkä jopa ei niin suositeltavin tavoin (uhkailu-kiristys-lahjonta). Jopa vanhempain illassa ollessani kuulin opettajan vinkin siitä, miten lapsen sopimattoman käytöksen Wilma-merkintöihin voisi kotona puuttua – ottamalla kännykkä pois, jos merkintöjä tulee. Näin kuulemma toimitaan joissakin perheissä. Olin tästä neuvosta sanaton.

Okei ymmärrän monta pointtia tähän, mutta ehkä meidän aikuisten olisi hyvä pohtia kännykän käyttöä ensin. Kännykkä on yksi pahimmista tämän ajan addiktion lähteistä. Aivomme janoavat tuota kapistusta ja sen tuomaa nopeaa mielihyvää- koukutumme luurimme ääreen pahimmillaan tunneiksi. Olemme kotona läsnä, kännykkä kädessä, yhtä paljon kuin emme olisi ollenkaan paikalla. Lapset tarvitsevat läsnäoloa. Se on totta, että kännykkä harvoin sitä tuo – ellei tilanne ole se, että lapsen kaverit ovat siellä ja vain sitä kautta on mahdollista olla heidän kanssaan yhteydessä. Perheiden olisi hyvä luoda perhettä tukevat pelisäännöt. Yksi pelisääntö voisi olla kännykän käyttöön liittyvät asiat. Jossain perheissä puhelimet kerätään iltaruoan jälkeen keittiöön ja kaikki noudattavat puhelitonta aikaa illan. Tämä mahdollistaa aidon läsnäolon ja kuulluksi tulemisen ihan kaikille. Myös me aikuiset tarvitsemme läsnäoloa, läheisyyttä ja yhdessä tekemistä. Suosittelen kokeilemaan. Ehkäpä huomaatte muutoksia perheen vuorovaikutuksessa, yksilöiden mielialassa ja hyvinvoinnissa nopeammin kuin arvaattekaan.

Palaan vielä jutun alkuun, äitiyden  ja yrittäjyyden yhdistämiseen. Kuluva viikonloppu on jälleen ollut yksi testi itselleni, erityisesti testissä on ollut suorittaja minussa. Puolisoni lähti poikien reissulle useammaksi päiväksi ulkomaille. Tiedostin, että minulla on aika paljon asioita hoidettava. Tunnustelin ja kuulostelin itseäni. Osasin hetken iloita puolisoni puolesta, joka ottaa omaa aikaa itselleen ja hoitaan näin hyvinvointiaan. Samaan aikaan tunsin valtavaa katkeruutta. Olinhan itse yrittänyt useita kertoja kuluvan vuoden aikana saada järjestettyä omaa aikaa itselleni tai reissua ystävien kesken. Aikaa ei järjestynyt, koska se olisi vaatinut liiaksi järjestelyjä. Olen monesti miettinyt miten äidit jaksavat arjessa. Äidit ovat ne tyypit, jotka muistavat missä kaikkien tavarat ovat. Äidit tukevat tunnetiloissa, pyyhkivät kyyneleet kasvoilta, halivat kun tuntuu vaikealta. Äidit selvittävät kaveri- ja sisarusriidat. Kannustavat, tsemppaavat ja suojelevat. Äidit kantavat harteillaan lastensa huolet ja murheet. Äidit huolehtivat sairaat lapset – kuten itsekin nyt puolison reissun aikana. Talo täyttyi heti lasten sairasvuoteista. Oma olo tuntuu hyvin tukalalta ja ahtaalta näissä hetkissä. Kuka auttaisi ja tukisi äitiä silloin, kun on rankkaa. Silloin, kun äiti kaipaisi itsekin kainaloa, jonne käpertyä suojaan maailmalta – edes hetkeksi.

Perjantaina kävin kaikesta ympärillä olevasta haasteesta huolimatta sovitun yritysmentorointi puhelun ihanan mentorin kanssa. Puhelun aluksi hän muistutti jälleen huomiosta itseen – siitä mitä minä haluan ja oman hyvinvoinnin tärkeydestä. Hän muistutti minua lahjastani, mutta samalla myös haasteestani, loputtomasta halusta auttaa muita. Ihan ensin olisi autettava itseään, jotta jaksaa jakaa omastaan asiakkaille ja perheenjäsenille. Hän muistutti siitä, miten tärkeää on ottaa aikaa luoda omaa juttuaan, sitä mistä syttyy ja mistä nauttii. Ottaa aikaa ja tuntea se palo sisimmässään, joka vie eteenpäin niissäkin hetkissä, kun kaikki on epävarmaa. Tänä aamuna tajusin, että puristava tunne sisälläni johtui jälleen tästä. Kaikki ympärilläni oleva pyörii ilman minuakin. Okei sairaat lapset on hoidettava, mutta voin priorisoida asioita. Minun ei tarvitse tietää kaikkea, eikä varsinkaan yrittää tehdä kaikkea. Ei varsinkaan sellaista mistä en nauti, mikä ei sytytä minua. Suorittaja minäni hengittelee hetken ja siirtyy taaemmas. Hän hyväksyy tilanteen, eikä ruoski tai piiskaa minua siitä, mitä sain aikaiseksi viikonloppuna tai mitä en. Myötätuntoisempi minä kertoo, että tarvitsin aamulla pitkät unet ja rauhassa heräämisen. Tarvitsin hetken aikaa omien ajatusten virratukselle. Ajan uusien ideoiden manifestoimiselle ja steppien ottamiselle. Ja mikä parasta illalla saan tehdä etäenergiahoidon ihanalle asiakkaalle.

Kaikesta huolimatta tiedän, että perheeni voi hyvin, jos minä voin hyvin. Ja se on ollut yksi olennainen kiihdytin yrittäjyyden polulle astumiselleni. Valitsen tänään tehdä ainakin yhden asian, joka tuo minulle hyvinvointia. Tänään kehoni kaipaa lempeää Yin-joogaa ja hengittelyä. Lempeyttä, myötätuntoa ja rakkautta.